Wilhelmiina

Essi huolehti tähystyksestä.

Välillä hän piti myös huolen siitä, että isä ei päässyt tekemään virheitä.

Matias huolehti ohjaamisesta.

Roosa hurmasi koko miehistön. Kukapa pystyisi vastustamaan tälläistä virnettä?

Petrin tärkein tehtävä oli nauttia matkasta.

Ullalla oli monenlaisia tehtäviä. Välillä hän piti silmällä lapsia.

Välillä hän ohjasi.

Ja välillä piti huolen siitä, että lapsilla oli riittävästi aurinkovoidetta. Ikävä kyllä kukaan ei huolehtunut aikuisten miesten riittävästä voitelusta, kärähdimme molemmat.

Juhannusaattona kohtasimme tämän purjeveneen, joka aluksi ajoi moottorilla, mutta Kutveleen avokanavan jälkeen nosti puuvillapurjeet. Sitä katsottaessa silmä lepäsi.

Poliisi pysäytti ja puhallutti meidät. Sillä hetkellä Petri oli ohjaimissa, joten hän sai puhaltaa ja minä en. Olisi kiva päästä joskus vesilläkin puhaltamaan. Niin, promilleja oli luonnollisestikin nolla. Ja kaikilla pelastusliivit päällä.

Yötä vietimme Koskenselän lomakylässä Puumalassa. Paikka ei ollut mitenkään erityisen viehättävä, mutta vastaavasti hinnat olivat sitäkin kovempia. Laituripaikka (johon ei sisältynyt muita palveluja kuin sadan metrin päässä olevan huoltorakennuksen (vessa ja suihku) käyttöoikeus) maksoi kympin yöltä. Neljän hengen mökki maksoi satasen yöltä, vaikka mökissä ei ollut mitään mukavuuksia.

Onneksi auringonlasku oli hieno. Sanoin Tuomaalle, että ei siitä saa otettua kunnon kuvaa. Onneksi Tuomas ei uskonnut, lopputulos on näkyvissä yllä.

Juhannuspäivänä näimme, kun Wenno kuljetti väkeä, ilmeisesti Sahanlahdelle.

Vaikka keli oli kuuma, ei liivien käytöstä tingitty.

Wilhelmiina pääsi ensimmäistä kertaa meidän aikanamme kiinnittymään maihin muuten kuin laiturin välityksellä Liehtalanniemen ekomuseossa..

Tilanne oli niin harvinainen, että sen kunniaksi samasta asiasta toinenkin kuva.

Pienimmät kävivät heti Liehtalanniemeen saavuttuamme virkistäytymässä vedessä. Teemu ja Petri pitivät uimareista huolta.

Museossa oli vuohia, joiden syöttäminen oli lapsista hauskaa. Yllättäen porukan kuopus, Roosa, oli sisaruksiaan fiksumpi ja jätti pelastusliivinsä rannalle, kun sisarukset pitivät liivejä päällään helteestä huolimatta myös museossa käveltäessä.

Museotilan kilit olivat niin kesyjä, että niitä sai kantaa.

Helenakin piti kiliä sylissään.

Vinttikaivo kuuluu maalaisidylliin.

Ulla oli oikein viehättävän ja kesäisen näköinen kukkaseppeleessään.

Lapset uivat uudelleen museokierroksen jälkeen, tässä Essin tyylinäyte.