Wilhelmiina


Kesälomapurjehduksemme alkupään kohteita oli Puumala. Seillä on komeita taloja Saimaan rannalla ihan riittävästi.


Tässä toinen esimerkki edellisestä teemasta.


Puumalan kirkko oli liian iso kuvattavaksi, mutta tässä korvikkeena kirkon tapuli.


Evankeeliset Maria-sisaret (Saksasta) ovat näemmä ehtineet Puumalan kirkon puhallekin ruuvaamaan kylttinsä.


Sisävesilläkin on luotseja ja luotsikuttereita. Nämä pitävät tukikohtanaan Puumalaa.


Poikien mielestä veneilyssä parasta lienee pelaaminen. Olemme rajoittaneet täksi kesäksi parin pelin pelaamisen vain veneeseen, ja veneessä niitä sitten pelataan senkin edestä.


Sadesäällä vaihdeltiin ruorimiestä aika tiuhaan. Tässä Tuomaan tyylinäyte.


Seuraavana vuorossa Helena.


Ja lopuksi kippari, joka näköjään miltei nukahti ruoriin.


Tältä Olavinlinna näytti yöpymispaikastamme Törninpyörästä ensimmäisenä iltana.


Sama kohde vähän tiukemmin rajattuna.


Helena ja T-pojat pelasivat minigolffia.


Savonlinnan satamassa oli näin komea norppa. Pari elävää näimme myöhemmin hieman pohjoisempana Linnansaaren kansallispuistossa Haukivedellä, mutta niistä emme saaneet kuvia.


Samainen norppa uudelleen.


Matkalla Olavinlinnaan. Linnaan kuljetaan kuvassa näkyvää ponttoonisiltaa pitkin.


Odottamassa linnaan pääsyä. Sinne ei saanut mennä yksikseen, vaan tuli kulkea opastettujen kierrosten mukana.


Suomen ensimmäinen vesi-wc. Parissa tornissa oli naisten käyttöön rakennettu kuvassa näkyvän kaltaiset vessat, joista päästöt putosivat vapaasti alas ja päätyivät lopulta Saimaaseen.


Näkymä Olavinlinnasta kohden maakuntamuseota.


Salottikanuuna, linnan raskasta aseistusta.


Olavinlinna vähän eri kulmasta kuvattuna, matkalla pohjoiseen.


Linnassa, vaikka se puolustuslinna olikin, oli myös kauniita yksityiskohtia.


Linnansaaressa pojat tyypittivät Teemun muutamaa päivää etukäteen saaman syntymäpäivälahjan.


Kuvassa näkyvä Paprika oli ehdottomasti sataman kaunein vene.


Paprika toisesta kulmasta.


Linnansaaressa oli myös torppa jota kävimme katsomassa.


T-pojat tulivat torpalle soutaen.


Torpan pihalla oli aittoja, joiden rappusilla oli hyvä istua.


Linnansaaressa sijaitsevan Linnanvuoren huipulta aukeni näin komea näköala.


Puu em. vuorelta.


Piispa on joskus rakennuttanut itselleen näin komean kesähuvilan. Huvilan edellinen omistaja oli sotaveteraanijärjestö, nyt se on veneilijöiden käytössä.


Komea loisto Ruunasaaren korkeimmalla kohdalla keskellä metsää. Tai tarkemmin sanottuna Suomen kaunein puucee.


Sama kohde.


Ja edelleen sama kohde, nyt ovi auki.


Ruunasaaren entinen isäntä Eki Pekkanen vaimonsa Mirjaleenan kanssa. Eki on myös seuran entinen kommodori.


Tuomas ja västäräkinpoikanen. Tuomas oikealla.


Samainen västäräkinpoikanen.


Ennen Norppia (ensin ysi ja nyt kymppi) Pauniaholla valmistettiin Kalosseja. Tässä lienee viimeisin valmistunut kalossi.


Kalossin emäntä Ritva Kosonen.


Ja isäntä Pauli Kosonen, Riehkiön entinen isäntä.


Lopuksi muutama kuva hiekkalinnasta Lappeenrannassa.


Betonifillerihiekkaa tähän on käytetty 70 rekkakuormallista.


Linnan rakennusmateriaalit ovat vain hiekka ja vesi, mitään muista materiaaleista tehtyjä tukirakenteita ei ole käytetty.


Yksityiskohta linnan huipulta.


[17 Heinä 2004]