Wilhelmiina

Ensimmäiset vieraan kävivät vain kahvilla ja pienellä retkellä Lappeenrannan sataman ympäristössä.

Anoppi ja Helenan saksalainen kummitäti Irmgard saapumassa veneelle.

Appiukko ja kummitädin mies Günter saapumassa.

Günter.

Irmgard ja kummityttärensä

Marlene, Marianne ja Marie-LU saapumassa.

Jan viihtyi erinomaisesti veneen ohjaimissa, minun ei juurikaan tarvinnut koskea puikkoihin.

Välillä kipparinlakki päässä.

Kuten näkyy, iso mies laidalla saa veneen kallistumaan.

Tuomaan (kuten myös Teemun) pääharrastus veneessä oli pelaaminen. Kun saksalaisten kanssa kielimuuri oli ihan todellinen ongelma, annoimme heidän pelata lähes rajoituksetta.

Kuvan ottaminen sujuu tässäkin asennossa.

Marie-LU ja Marlene. Ikävä kyllä en saanut Marlenen hymystä yhtään kunnollista kuvaa, se kun on eräs kauneimmista näkemistäni hymyistä.

Pelaaminen käynnissä.

Marianne ohjasi vuorollaan. Homma sujui häneltä hyvin, niinkuin sopi odottaakin, sillä hän on Saksassa päässyt ohjaamaan isoa, satojen matkustajien vetoista lauttaa sen ollessa normaalissa liikenteessä.

Myös Marie-LU ohjasi venettä.

Jan, saksalainen DI, korjaamassa veneemme vessaa. Saksassa arkkitehditkin valmistuvat ensin diplomi-insinööreiksi, ja vasta toimittuaan kaksi vuotta ammatissa saavat alkaa kutsua itseään arkkitehdeiksi.

Kohteliaisuuslippu.

Teemu keräsi Puumalassa pulloja ja tölkkejä. Lisäksi hän sai siellä ison nuijan.

Natalie, kaunein ja mukavin (ja myös ainoa) tuntemani ranskalaistyttö.

Natalie viihtyi hyvin veneen ohjaimissa.

Petra opetti pojille muutaman pasianssin.

Kuten näkyy, myös Tuomas pelasi pasianssia.

Petra ei viihtynyt kovin pitkään puikoissa.

Tuomas ja korttitalo.

Maisema Ruunasaaressa.

Sama maisema.

Natalie todellakin viihtyi veneen ohjaimissa.

Tyttöjen lähdettyä ilta Puumalassa oli kaunis.

Mummo kutoo Teemun paitaa, ja Tessu pitää silmällä.

Mursu-Vaari.

Teemua vedetään veneen perässä Pitkällä Pihlajavedellä.

Hyppy.